JÄTTIPOPPELI

Populus trichocarpa

Koko: 20-35 m

Levinneisyys: Pohjois-Amerikan länsiosat

Kuvaus: Suurikokoinen suorarunkoinen puu, jonka kaarna on vanhemmiten uurteista ja lehdet kolmiomaisia, alta vaaleita.

Kasvupaikka: Ravinteiset jokirannat, tuoreet ja kosteat lehtomaiset metsät ja lehdot.

Menestyminen: Etelä- ja Keski-Suomessa istutuspuuna.

Jättipoppelin esiintyy luontaisesti läntisessä Pohjois-Amerikassa lähellä rannikkoa Kaakkois-Alaskasta Brittiläisen Kolumbian, Washingtoniin ja Oregoniin kautta Etelä-Kalifornian vuorille. Joitain esiintymiä on myös kauempana sisämaassa.

Jättipoppeli suurikokoinen ja nopeakasvuinen poppelilaji, joka toisinaan luokitellaan palsamipoppelin alalajiksi. Luontaisella esiintymisalueellaan jättipoppeli voi kasvaa 50 m korkeaksi ja läpimitaltaan 2 metriseksi, mutta jää Suomessa huomattavasti pienemmäksi. Jotkut puuyksilöt voivat saavuttaa 400 vuoden iän.

Vanhan jättipoppelin kuori on hyvin kovaa ja uurteista. Vanhemmat osat rungosta ovat harmaita ja nuoret vaalean ruskeita. Latvus on tavallisesti melko tiheä. Suurilla puilla alimmat oksat riippuvat alaspäin. Juuri- ja kantovesat ovat yleisiä. Silmut suoria, ruskeita, hyvin tahmeita ja balsamin tuoksuisia. Lehtiruoti tavallisesti yli puolet lehtilavan pituudesta ja niukkakarvainen. Lehtilapa 7-10 cm, hieman kolmiomainen, päältä tummankiiltävä tai vaalean himmeähkö, alta vaalea, laita hieman hampainen. Juuristo hyvin laaja ja niin voimakas, että voi vaurioittaa lähellä olevien rakennusten perustuksia.

Se menestyy istutuspuuna Etelä- ja Keski-Suomessa. Jättipoppeli vaatii menestyäkseen kostean kasvupaikan, lehdon tai lehtomaisen metsän. Jättipoppeli on pioneeripuu, joten se viihtyy parhaiten aurinkoisilla paikoilla.

Pohjois-Amerikan länsirannikolla lajia kasvatetaan sahapuuksi, mutta puuaines on kevyttä eikä kovin kestävää.

Wikimedia Commons: Amiyashrivastava - Cottonwood in my backyard. CC BY-SA 3.0.