Nivalalainen Elisa Ojala on aina nauttinut piirtämisestä. Koronan iskiessä hän päätti ostaa ensimmäiset akryylimaalinsa ja laajentaa taideharrastustaan maalaamisen pariin. Hän innostui maalaamisesta kovasti, ja päätti hakea siihen lisäoppia.

– Hain netistä erilaisia opiskelumahdollisuuksia ja löysin Kälviä Artsin. Laitoin vastuuohjaaja Rosa Pisilälle viestiä ja kysyin, josko osa-aikaiset opinnot työn ohessa voisivat onnistua, ja niinhän ne onnistuivat, Ojala iloitsee.

Lähihoitajana kehitysvammaisten ryhmäkodissa työskentelevä Ojala kertoo työn ja opintojen yhdistämisen sujuneen mainiosti.

– Välillä oli tietysti raskasta, mutta kaiken kaikkiaan meni oikein hyvin. Kävin koululla lähiopetuksessa pääsääntöisesti kahdesti viikossa.

Taiteen tekeminen on Ojalalle harrastus, joka on ujuttanut lonkeroitaan myös muille elämän osa-alueille. Nyt hän kertoo aloittaneensa arkityössään kehitysvammaisten ryhmäkodissa taideprojektin, johon jokainen asukas saa osallistua.

– Työstämme yhdessä kolmea teosta, ja suunnitteilla ovat myös avajaiset. Taide tuo mielekästä sisältöä asukkaiden arkeen, ja myös minulle, kun saan yhdistää harrastusta työhöni.

Kälviä Artsin opettajia helposti lähestyttäviksi ja ammattitaitoisiksi luonnehtiva Ojala kertoo saaneensa opiskeluvuoden aikana muun muassa varmuutta eri tekniikoiden haltuun ottamiseen.

– Pääsimme kokeilemaan grafiikan tekoa, öljymaaleja ja muita tekniikoita. Sain varmuutta tekemiseeni ja opin myös, että ei haittaa vaikkei aina onnistu täydellisesti. Se oli hyvä oppi minulle, sillä minussa on aiemmin ollut hieman perfektionistin vikaa, Ojala kertoo nauraen.

Taidekipinästä on syttynyt pieni liekki, ja tulevaisuus näyttää Ojalan kohdalla entistä taidepainotteiselta. Haaveena nimittäin on jopa taiteen tekeminen sivutyönä.

– Huhtikuussa minulla on ensimmäinen näyttely Ylivieskassa. Kotiini on rakentumassa myös erillinen työskentelytila pihalla olevaan vanhaan hirsirakennukseen. Oikein mukavasti on siis lähtenyt vuosi käyntiin, Ojala kertoo tyytyväisenä.

Kuva: Eeva Huotari