SUOMENPIHLAJA

Koko:  3–10 m

Levinneisyys:  Turunmaan saaristo ja Ahvenanmaa, Ruotsin rannikkoseutu ja Gotlanti sekä Norjan etelä- ja länsirannikko. Joskus viljelykarkulainen. 

Kuvaus:  Matala puu, jolla on kärkipuoleltaan parihalkoiset ja tyviltään parijakoiset lehdet, kermanvalkeat kukinnot ja punaiset marjat. 

Kasvupaikka:  Aurinko, keskiravinteinen, kuiva; saa olla sorainen tai hiekkainen.

Menestyminen:  Vyöhykkeet I–III (IV)

Aiemmin myös härkäpihlajaksi kutsuttu suomenpihlaja on tieteellisen nimensä mukaisesti risteymä eli hybridi, jonka perimässä on ainakin koti- ja saksanpihlajaa. 

Suomenpihlaja on leveälatvainen, usein monirunkoinen puu, jolla on jolla yläviistot oksahaarat. Lehden alaosassa on 1–2 erillistä lehdykkäparia ja lehden suuri päätelehdykkä on syväliuskainen ja kärjestään hampainen. Lehdet ovat yläpinnaltaan tummanvihreitä ja alta tiheäkarvaisia ja harmahtavia. Valkoiset, tuoksuvat kukat ovat suurempia kuin kotipihlajalla. Hedelmät ovat pallomaisia, punaisia ja marjassa sisällä 2–3 kunnon siementä.

Laji ei ole kovinkaan vaatelias maaperän ravinteisuuden suhteen, vaikka monet sen kasvupaikoista ovatkin reheviä ja runsaskalkkisia. Viihtyäkseen suomenpihlaja vaatii melko mereisen ilmaston. Suomenpihlajan luonteenomaisia kasvupaikkoja ovat kuivanpuoleiset mäentöyräät ja avoimet kalliorinteet. Se kasvaa myös laidunkedoilla, metsänreunoissa ja kitukasvuisena metsissä. 

Kasvupaikkansa suhteen vaatimaton ja kestävä suomenpihlaja on hyvin käyttökelpoinen viherrakentamisessa. Marjoja ja puuainesta on aiemmin käytetty samoihin tarpeisiin kuin koti- ja ruotsinpihlajankin.