Tämä kohde oli aikaisemmin luokiteltu tuoreeksi kankaaksi ja oli mukana metsätaloudellisessa käytössä. Metsäopettaja Hannu huomasi kuitenkin alueella kasvavat vaateliaat kasvilajit, jotka paljastivat kohteen olevan kuiva lehto. Lehdossa kasvaa mm. kieloja, kuusamaa sekä näsiää. Hannun lehto täyttää myös metsälain 10§:n määritelmän: se on pienialainen ja luonnontilaisen kaltainen. Tämän vuoksi lehto on nykyisin jätetty metsätalouden ulkopuolelle. Tulevaisuudessa sitä voidaan kuitenkin hoitaa varoen niin ettei sen ominaispiirteet muutu. Tämä saattaa tarkoittaa esim. suurten kuusien poistamista, jotta vaateliaat lehtokasvit eivät häviä. 

Lehtoja on Suomen metsämaan pinta-alasta noin 1 % ja ne ovat metsätyypeistä rehevimpiä sekä puuntuotoltaan parhaita. Suurin osa Suomen lehdoista on raivattu pelloiksi jo satoja vuosia sitten.

Lehdossa karikkeesta syntyy runsasravinteista ja vain lievästi hapanta multaa, kangasmetsissä hapanta kangashumusta. Lehtojen merkitys luonnon monimuotoisuuden suojelulle on erityisen suuri, sillä niissä esiintyy enemmän uhanalaisia lajeja kuin millään muulla metsätyypillä. 

Kuivissa lehdoissa tavallisia puulajeja ovat mm. mänty ja rauduskoivu. Pensaskerroksessa tavataan yleisesti mm. näsiää. Kenttäkerroksessa yleisiä lajeja ovat ahomansikka, keväinen linnunherne, sormisara, lillukka, sananjalka ja puolukka. Sammalpeite on epäyhtenäinen ja koostuu lähinnä metsäliekosammalesta ja suikerosammalista. Kuivien lehtojen multakerros on hyvin ohut. 

Alla olevista linkeistä pääset tekemään eri kohderyhmille sopivia tehtäviä.