Lehto

  1. Etusivu
  2. Projektitoiminta
  3. Projektiarkisto
  4. Löydä metsä
  5. Ketunkankaan luontopolku
  6. Lehto

 

Lehto

Tämä kohde oli aikaisemmin luokiteltu tuoreeksi kankaaksi ja oli mukana metsätaloudellisessa käytössä. Aikojen saatossa koulutusyhtymän opettaja Hannu huomasi tällä alueella kasvavan vaateliaita kasveja, jotka indikoivat metsän olevan kasvupaikaltaan kuiva lehto. Koska tämä lehto on pienialainen ja täyttää tämä metsälain 10§ tarkoittaman lehdon määritelmän, on tämäkin kohde nykyisin metsätalouden ulkopuolella. Lehtoa voidaan hoitaa varoen niin ettei sen ominaispiirteet muutu.

Lehto on Suomen metsätyypeistä rehevin ja runsaslajisin sekä puuntuotoltaan suurin. Suomen metsämaan pinta-alasta lehtoja on vain 1 %. Lehtojen puuston ei tarvitse välttämättä olla lehtipuita, vaan tärkein ero kangasmaihin on maannoksena oleva multa ja maan ravinteisuus. Lehdossa lehtijätteestä syntyy runsasravinteista ja vain lievästi hapanta multaa, kangasmetsissä hapanta kangashumusta. Lehtomullassa mikrobien hajotustoiminta on vilkasta. Lehtomullan tekoon osallistuvat sienten ja mikrobien lisäksi mm. lierot.

Lehdoille ominaisia piirteitä ovat mm. puuston monilajisuus ja monikerroksellisuus, tiettyjen puu- ja pensaslajien esiintyminen sekä lajirikas kenttäkerros, jossa esiintyy useita vaateliaita ruohoja ja heiniä. Pohjakerros on aukkoinen ja siellä vallitsevat eri sammallajit kuin kangasmetsissä. Jäkäliä lehdoissa esiintyy tavallisesti vain puiden pinnalla. Lehtojen merkitys luonnon monimuotoisuuden suojelulle on erityisen suuri, sillä niissä esiintyy enemmän uhanalaisia lajeja kuin millään muulla metsätyypillä.

Kuivissa lehdoissa tavallisia puulajeja ovat mm. mänty ja rauduskoivu. Pensaskerroksessa tavataan yleisesti mm. näsiää. Kenttäkerroksessa yleisiä lajeja ovat ahomansikka, keväinen linnunherne, sormisara, lillukka, sananjalka ja puolukka. Sammalpeite on epäyhtenäinen ja koostuu lähinnä metsäliekosammalesta ja suikerosammalista. Kuivien lehtojen multakerros on hyvin ohut. 

Selvärajaiset, luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset kuivat lehdot ovat metsälain 10§ tarkoittamia metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä. Kuivien lehtolaikkujen ominaispiirteet tulee huomioida metsätaloustoiminnassa. Mahdolliset hakkuut tulee suorittaa pienialaisina poiminta- tai harvennushakkuina. Ne tehdään talvella tai kuivaan aikaan, jolloin maaperävaurioiden riskit minimoidaan. Yksi hoidon päätavoite on kuusettumisen ehkäiseminen, sillä kuusen hapan neulaskarike ja varjostus muuttavat olosuhteita lehtolajiston kannalta haitalliseen suuntaan. Maaperän muokkaaminen on kiellettyä. 

Alla olevista linkeistä pääset tekemään eri kohderyhmille sopivia tehtäviä. 

 

Vihreä symboli metsäopiskelijoiden aineistoille

Pinkki symboli koululaisten tehtäville

Sininen symboli ulkoilijoiden aineistoille

  • EU:n maaseuturahaston logo
  • Leader-logo
  • Rieska Leader ry logo
  • Kpedun logo
  • MHY Keskipohjan logo