SIPERIANLEHTIKUUSI
Larix sibirica
Koko: 20–40 m
Levinneisyys: Venäjä, Vienanmeren itärannalta Amur-joen latvoille
Kuvaus: Kapeahkon kartiomainen havupuu. Kauneimmillaan keväällä uusien vaaleanvihreiden neulasten puhjetessa ja syksyllä ruskassa. Soveltuu erinomaisesti metsänviljelyyn.
Kasvupaikka: Valoa vaativa. Viihtyy keski- ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla, myös savimailla.
Menestyminen: Vyöhykkeet (I)II–VII (VIII)
Siperianlehtikuusi muodostaa metsänrajan Koillis-Venäjällä ja Länsi-Siperiassa. Se on kalkinsuosija, joka kasvaa tuoreissa, runsasravinteisissa metsissä. Suotuisissa oloissa se voi kasvaa 35–40 metrin pituiseksi. Lehtikuusi tarvitsee menestyäkseen paljon valoa. Syväjuurisena se kestää hyvin myrskyjä. Toisaalta se ei siedä seisovaa vettä.
Siperianlehtikuusen runko on suora ja latvus melko kapea. Emikukinto on vaaleanvihreä. Kävyt ovat 3–4 cm pitkät, punaruskeat ja tyvestään usein epäsymmetriset. Kävyt kypsyvät kukkimiskesänä. Käpysuomut ovat paksuja, kuperia, heikosti uurteisia ja tylppiä. Alimmat käpysuomut ovat usein ylempiä suurempia.
Siperianlehtikuusi on Suomen ilmastoon sopeutunein ja meillä pisimpään viljelty ulkomainen metsäpuu. Se menestyy parhaiten tuoreilla ja sitä paremmilla kangasmailla, joilla sen tuotos on männyn ja kuusen luokkaa. Se on saavuttanut vähäisen aseman metsätaloudessa. Suomessa olevat siperianlehtikuuset ovat pääasiassa peräisin Karjalan Kannaksella olevasta Raivolan metsiköstä, joka on 1700-luvulla Kronstadtin laivaveistämön tarpeisiin perustettu lehtikuusikko.
Siperianlehtikuusen puuaines ei lahoa helposti ja sitä voi kyllästämättömänäkin käyttää ulkorakenteissa. Sisäkäyttöön se soveltuu lattioiksi ja paneeleiksi. Sahatavara on kuivattava huolella painojen alla, muutoin se vääntyy. Pihkapitoisuus haittaa sen käyttöä sellupuuna.
Levinneisyys
The expert-botanist and the GIS expert - L.L.Malyshev.
http://www.agroatlas.ru/en/content/related/Larix_sibirica/map/index.html
