Eemeli Valli Kokkola-lehdessä 16.1.2019: "Pointtina se, että se ensimmäinen paikka mihin pääset, ei sido sinua tietylle polulle."

15. tammikuuta 2019
Eemeli Valli valmistui Kpedusta yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi

Kirjoitus on alunperin julkaistu Kokkola-lehdessä 16.1.2019:

“Oot hyvä koulussa, tottakai sä meet lukioon.”

Jotkut sanoo tällaisia asioita, ja toivon että sellaiseen asenteeseen saataisiin muutos.  

Monella nuorella on edessä valinta, joka määrittelee mahdollisesti jopa neljä seuraavaa vuotta heidän elämässään. Se on iso valinta mutta uskallan silti sanoa että sitä ei kannata stressata liikaa. Kyseessähän on siis yhteishaku, jossa haetaan ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Itse päädyin nelisen vuotta sitten ammatilliseen koulutukseen, monista syistä. Muistaakseni kaikki vaihtoehtoni olivat amiksessa, viimeinen taisi olla lukio. Siihen aikaan ajattelin että minua ei yksinkertaisesti lukio kiinnostanut, ja koen vieläkin että se oli minulle juuri oikea ratkaisu. Halusin päästä seuraavien vuosien aikana tekemään ja oppimaan käytännössä sekä käsin. Toki alallani oli myös paljon teoriatunteja, mutta paljon tehtiin ihan käytännössä ja aidoissa työtilanteissa. Valmistuin siis viime keväänä yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi, eikö olekin kevyt nimike?

Tarkoitukseni ei ole mollata lukiota tai ammatillista opetusta, ei todellakaan. Haluan vain tuoda esiin sitä, että ammatillinen oppilaitos on monelle nuorelle luontevampi vaihtoehto. Vaikka olisikin peruskoulussa saanut hyviä numeroita, se kun ei nuoresta kerro ihan kaikkea. Toivon että jokainen nuori tutkii ennen hakua mahdollisimman monia eri vaihtoehtoja, niin lukion kuin amiksenkin tarjonnasta. Ja yksi erittäin hyvä vaihtoehto on myös ammattilukio, jonka avulla voi tehdä kaksois- tai kolmoistutkinnon. Eli yksinkertaistettuna, käydä samaan aikaan lukion sekä amiksen.

Nykyään toisen asteen opiskelu on hyvin joustavaa, amiksessakin voi tehdä vaikka muutaman kurssin lukion puoleltakin, jos kaipaa lisätietoa tietyistä aineista. Valmistuakin voi aika vapaasti joko nopeammin kuin kolmessa vuodessa, mutta myös opintojen “venyttäminen” on hyvä vaihtoehto. Pakko ei ole valmistua kolmessa vuodessa, jos kokee ettei pysy perässä, tai jos elämässä on muitakin kiireitä. Itse nautin amiksessa siitä että opinnot olivat suhteellisen joustavia, ja pystyin tekemään koulutuksen ohella paljon muitakin itseä kiinnostavia asioita. Pidän siitä että sain hyvin työllistävän ammatin, jonka opiskelu oli mukavaa ja kouluttautumisen ohella jaksoin panostaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Peruskoulussa tuntui etten voisi lähes joka päivä mennä motivoituneena kouluun, tekemään mukavia asioita. Mutta näköjään oli mahdollista.

Arvostan todella paljon kaikkia toisen asteen opintoja. Lukio on todella hyvä varsinkin jos haluat yliopistoon, mutta myös amiksesta voi hakea korkeakouluihin. Eikä se yksi koulutus määrittele koko elämää, siksi sitä ei kannata liikaa stressata. Elämässä kerkeää kyllä opiskella, jos vain halua on. Jos alavalinta ei onnistunut täysin, voi koulutusta myös vaihtaa kesken opintojen. Se tosin saattaa venyttää valmistumista, eli turhaan ei kannata pomppia eri koulutusten välillä. Pointtina se, että se ensimmäinen paikka mihin pääset, ei sido sinua tietylle polulle.

Tämä siis vanhemmille, nuorille sekä opettajille. Rohkaiskaa tutkimaan eri vaihtoehtoja, kuunnelkaa toisianne. Tärkein merkitys pitää silti olla sen henkilön mielipiteellä, jonka tulevaisuutta suunnitellaan. Harmittaa aina kun kuulen että vanhemmat tai opettaja ovat painostaneet ja tämän takia nuori ole uskaltanut tehdä sitä minkä kokee omakseen. Vanhemmat tai peruskoulun opettajat eivät ole niitä, jotka käyttävät seuraavat vuodet elämästään siihen opiskeluun. On erittäin tärkeätä löytää opiskelupaikka ,johon lähtee joka päivä motivoituneena koska siellä nuori viettää todella ison osan ajastaan seuraavat vuodet.

Eemeli Valli

(Kirjoittaja on Keski-Pohjanmaan ammattiopistosta v. 2018 valmistunut yhdistelmäajoneuvonkuljettaja)