Vähäsöyrinki Mikko maatalosulomittaja

Koulutuksesta teoriapohja työlle

Maaliskuussa maatalouslomittajaksi valmistunut sieviläinen Mikko Vähäsöyrinki kertoo hakeutuneensa Kannukseen opiskelemaan saadakseen maatalousalan tutkinnon ja varmuutta työelämässä opittuihin taitoihin.

- Ennen opintoja olin työskennellyt maatalousalalla pikku pätkiä lomittajana sekä monta vuotta maatalouskaupan myyjänä. Tietoja ja taitoja oli kertynyt, mutta tuntui, että teoriapohja asioille puuttui, Vähäsöyrinki kertoo.

Vähäsöyrinki suoritti Kannuksessa tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkinnon, osaamisalanaan maatalouslomittaminen. Koulutus vastasi odotuksia.

- Halusin tietää miksi joku asia tehdään tietyllä tavalla ja mitkä asiat ovat sellaisia, mitä laki määrittelee. Opiskelin työn ohella noin puolitoista vuotta, ja kaikkea oppimaani olen päässyt hyödyntämään lomittajana.

Maatalouslomittajana Toholammin kunnalla työskentelevä Vähäsöyrinki huolehtii maatalousyrittäjien maatiloista sillä välin, kun talon väki on esimerkiksi vuosi- tai sairaslomalla. 

- Teen erilaisia navettatöitä. Hoidan, ruokin ja lypsän lehmät, siivoan parret, tuotan vasikoita, teen apetta, kuljetan ruokaa traktorilla ja seuraan kaikin puolin eläinten terveyttä ja hyvinvointia, Vähäsöyrinki kertoo.

Aamutuimaan navettatöihin

Vähäsöyrinki on opiskellut merkonomiksi ja aloittanut tradenomin opintojakin, vaikka veri on vetänyt navettaan jo pikku pojasta asti.

- Enolla on maatila, jossa touhusin pikku poikana. Halusin aina enon mukaan navettaan. Heräsin ihan itsekseni kuudelta aamulla, jotta ehdin mukaan navetan aamutöihin, mies muistelee.

Kaupan alan opinnot eivät lopulta tuntuneet omalta jutulta, vaan mies totesi, että nyt pitää päästä maatilatöihin. 

- Lomittajan työ sopii sellaiselle, joka tykkää tehdä ja saada aikaan. Työ on fyysistä ja itsenäistä, mutta toisaalta pitää olla myös asiakaspalveluhenkinen. Lomittajalla pitää olla tietyt taidot, kuten lypsytaito sekä tietysti niin sanottua eläinsilmää. Eläimiä ei saa pelätä, ja on huomattava esimerkiksi kiimat ja sairaudet. Joskus aikanaan lomittajana ehkä pärjäsi vähemmälläkin osaamispohjalla, mutta nykyään vaaditaan joko kouluttautumista tai rautainen ammattitaito, Vähäsöyrinki toteaa.

Töitä riittää

Maatalouslomittaja työskentelee useilla tiloilla, tyypillisimmillään noin viikon kerrallaan. Syksy ja joulu ovat kiireisimpiä aikoja, kun taas tammi-helmikuussa on hiljaisempaa.

- Työpäiväni jaksottuu niin, että olen töissä aamulla kuudesta kymmeneen ja iltapäivällä neljästä kahdeksaan. Maatilat ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Pienemmillä tiloilla tehdään paljon käsityötä, kun taas isot tilat ovat koneistettuja.

Tulevaisuudessa Vähäsöyrinki haluaa jatkaa alalla, ja aikoo ehkä syventää osaamistaan esimerkiksi maatalousalan ammattikorkeakouluopinnoilla.

- Nähdäkseni työllisyystilanne alalla on hyvä. Ainakin Toholammin kunnan alueella töitä riittää. Tykkään todellakin tästä työstä, ja haluan kehittyä vielä lisää!
 
Kirjoitus on julkaistu Kpedun Aikuiskoulutus 2017 -lehdessä.
Viimeksi muokattu: 15.8.2017